Tai oikeammin maastossa, kentällä ja radalla. Yksitoikkoiseksi meidän päiviämme täällä kesälaitumella ei voi väittää, ollaan harrastettu koulua, esteitä, lännenratsastusta, ravia, matka- ja maastoratsastusta, huviajelua, vaellustoimintaa... Valjakkomeinikiäkin oli tarkoitus kokeilla, mutta tarpeeksi suurta plaania siihen tarkoitukseen ei ollut käytettävissä. Hyvä niin, muuten voisi saada siihen kipinän ja pitäisi ostaa kalliit valjakkovehkeet.

Heinäkuun hellekausi toi tullessaan kuhisevat paarmalaumat, jotka meinasivat tehdä sekä meidät että hevoset hulluiksi. Olosuhteitten pakosta ekat treenit alkoivatkin aina aamulla viimeistään seitsemältä, toinen setti otettiin sitten illalla kahdeksan yhdeksän aikoihin. Päivät pojat saivat köllötellä tuulisella töyräällä tai valinnan mukaan varjoisassa katoksessa. Tony keksi uuden hauskan harrastuksen, katoksen hajottamisen, ja harva se päivä sai käydä naulailemassa lautoja paremmin kiinni. Rikoskumppanina tässä termiittitoiminnassa lienee ollut uusi paras ystävä Odin, ainakin viattomista ilmeistä päätellen. Öisin pojat pääsivät syömään laitumen laajennuosaan metsittyneelle pellolle, päivisin siellä oli niin paljon ötököitä että homma meni juoksenteluksi ja irronneita kenkiä saatiin lyödä takaisin alvariinsa.

Pari kertaa päästiin liikkeelle koko lauman voimin kyläteille. Siitä tulikin niin komea karavaani, että vastaantulijat olivat kurvata ojaan ihmetyksestä. Jotkut luulivat, että nyt tehdään elokuvaa, toiset taas että kyseessä on joku näytös. Mukana on ollut myös suht kokemattomia ratsastajia, mutta luotettavan veturin perässä kaikki ovat lompsotelleet kiltisti osastossa. Kylällä on myös samanhenkisiä hevosihmisiä, joiden opastuksella on tehty pitkiä maastolenkkejä ja tutustuttu uusiin reitteihin. Kiitokset Jätille ja Tähdelle sekä Esalle ja Pirjolle tosi mukavista retkistä. Poikettiin hevoskaravaanin kanssa myös kylän vapaa-ajan keskuksessa ja kylätuvalla, jossa mukava isäntäpari tarjoili hevosen selkään ratsastajille kylmää limpparia. Ensi kesäksi on luvattu hevosille puomi sekä heinää ja vettä saataville, sitten voikin vaikka ottaa uikkarit mukaan ja käydä altaassa pulahtamassa :)

Jojo ja Eleganten ovat harjoitelleet kentällä erilaisia koulukiemuroita ja jopa pieniä esteitä. Meillä on käynyt mukava ja taitava ratsastaja Nina auttelemassa ja lähinnä laittamassa Elegantenia. Nina ja Eleganten ovatkin sopineet hyvin yhteen ja herra muhku menee Ninalla tosi nätisti. Välillä on tehty maastolenkkiä sekä ratsain että kärryissä. Pojat ovat kotiutuneet hyvin ja oppineet talon tavoille. Elegantenin lastausharjoitukset sujuivat hyvissä merkeissä ja nyt herra on ihan hyvä lastattava, kunhan muistaa ettei laita päästä kiinni kuin vasta sitten kun kaikki luukut on suljettu. Myynti-ilmoitukset laitettiin kuun vaihteessa ja kiinnostus olikin ihan kiitettävää. Molemmille löytyi ostaja, ostotarkastukset on tehty ja pojat matkaavat uusille omistajilleen lauantaina ja maanantaina.

Odin on tehnyt peruskuntoharjoittelua ratsain kärryjen perässä. Perähevosena siksi, että vauhti pysyisi maltillisena. Käytiin harjoitusraviradalla kokeilemassa miten toimii siellä kärryjen kanssa, ja samalla isä sai kokeilla miltä tuntuu norjalaisen kyyti. Unski käyttäytyi todella hyvin, vaikka aika pyrkivähän se on. Sai luvan mennä yhden vauhdikkaamman kierroksen ja sehän pisteli menemään. Ihan pitelemällä gps näytti 1.37 kilometrivauhtia ja tyyli oli hieno, hevonen liikkui kuin hyvin rasvatuilla kuulalaakereilla. Paikallinen ravivalmentaja manasikin lopettavansa koko valmennustouhun jos kerta navetan takaa rahdatut pullaponit pesevät valmennetut ravihevoset :) No, kuntoahan Unskilla ei vielä paljoa ole, ja starttiin on vielä matkaa, mutta aikamoinen ässä meillä taitaa olla hihassa!

On tämä ollut sellainen hevoshullun toivekesä, vaikka välillä on miettinyt että mihin soppaan sitä on itsensä laittanut. Uudet hevostuttavuudet ovat kaikki osoittautuneet todella mukaviksi kavereiksi, Jojoa ja Elegantenia jää todella kaipaamaan. Ihanaa on myös päästä ensi viikolla omaan kotiin omien hevosten kanssa, voi ruveta suunnittelemaan Unskin ravivalmennusta ja hiukan silmäillä matkakisakalenteria josko päästäisiin suokeilla vaikka kisaamaan pitkästä aikaa. Tony ja Lappoonia ovat molemmat ihan kisakunnossa, joten eiköhän meitä vielä matkakisoissakin nähdä.