Vihdoin ja viimein ollaan tositoimien äärellä: Odin on ilmoitettu Turun Metsämäelle koelähtöön 28.11, kuskina Hannu Nyman. Omistajakaksikko on ollut koko viikon hermoromahduksen partaalla, mittaillut vuoroin lämpöä ja vuoroin pulssia, ihan varmana siitä, että kohta tulee lunta tupaan. Odin on ollut vähän ihmeissään, että mitähän ne muijat oikein stressaa. Sen viimeistelyharjoitukset ovat menneet hyvin, viimeisen kuukauden aikana on treeniä kevennetty ja otettu mukaan vauhdikkaita vetoja. Nyman on kokeillut hevosta tiistaina ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun saavumme raviradalle, tuttu tunnistaja, eläinlääkäri Jukka Taimen, kurvaa samantien paikalla tekemään tunnistuksen. Hevonen on Taimenelle jo tuttu, hän kävi tallilla tunnistamassa Odinin tunnistusasiakirjaa varten edeltävällä viikolla. Sama hevonen, toteaa Taimen. Joo, eipä olisi oikein kannattanut vaihtaa hitaampaakaan kalustoa tilalle, nopeampaakaan kun ei ole käytettävissä.

 

Odin on aluksi kovasti pärinöissään, seisoo katoksessa todella ryhdikkäänä ja vastailee kovaäänisesti muitten kavereitten hirnahduksiin. Ruuna selvästikin tietää, että nyt ollaan kisoissa eikä tavan hölkkälenkille menossa. Tungen trasselitupot hevoselle korviin ääniä vaimentamaan, Johanna alkaa valjastamaan ja lähden kysymään kuskilta, koska hän ehtisi lämmittämään. Hanski onkin tallilla, ja sanoo että tulee saman tien. Ei muuta kuin juoksujalkaa auttamaan valjastuksessa, että saadaan hevonen valmiiksi.

 

Lämmityksessä Odin vaikuttaa jopa huolestuttavan rauhalliselta, hölkkäilee päätään pyöritellen ja lueskelee mainoksia. Tästä taas omistajakaksikolla alkaa arpominen, onko korvat liian tukossa, onko hevonen kunnossa, mitä tehdään... Päätetään korvata trasselit pumpulilla, niin kuin sillä olisi jotain merkitystä J  Kaikki raviharrastajat tietävät tunteen, kun ennen starttia tulee mieleen vaikka mitä viritystä, mitä pitäisi tehdä... Tekisi myös mieli laittaa hevonen koppiin ja kurvata kotia kohti, muut näyttävät niin huippuunsa trimmatuilta kilpureilta, Odin on pieni pyöreä poni niihin verrattuna. Hevonen seisoo katoksessa maisemia katsellen parin viltin alla, se selvästikin tuntee olonsa ihan kotoisaksi ja seuraa mielenkiinnolla varikon hyörintää.

 

Kello matelee hitaasti eteenpäin, lopulta alkaa olla koelähdön aika ja Hanski tulee hakemaan hevosta. Kierros hölkkää ja sitten kutsutaankin jo volttiin. Etukarsinasta lähtee lämpöisiä, katse ei meinaa löytää pikkuista Unskia niitten takaa. Sieltä meidän musta pommikone tuleekin, etujalat näyttävät viuhtovan suoraan sivulle, meloo aika reippaasti niin kuin yleensäkin. Kierros sujuu  reippaasti, sitten vauhti hiljenee. Mitä, nytkö se väsähti? Pessimistiset omistajat odottavat pahinta, mutta matka jatkuu ja loppuakin hevonen näyttää pukkaavan ihan reippaasti. Menikö se läpi? No ei mitään tietoa... Isä soittelee Pohjanmaalta minuutin välein, hermot meinaa mennä.

- Kirkkaasti läpi, kertoo kuski jolla oli ollut kello mukana. Rehellinen hevonen, jaksoi hyvin, ei muuta kuin starttiin.

 

Kuulutukset menevät korvien ohi, paperista sitten näemme lähtiessä että aika oli 39,5 ja koelähtö hyväksytty. Radan pehmeyden takia oli annettu kolme sekuntia hyvitystä, eli 44,5 olisi vielä riittänyt, eli kirkkaasti läpi. Loistavaa! Sitä on välillä epäillyt, että onko mitään järkeä ruveta laittamaan enää hevosta radalle monen vuoden tauon jälkeen, mutta näköjään ollaan onnistuttu saamaan hevonen ainakin kisakuntoon.

 

Myöhemmin kuulemme, että ekä 500 oli mennyt 35:ä, kierros 38:aa ja toiselle kierrokselle Hanski oli ottanut jo vauhtia pois. Kun edessä meni lämppäreitä ja pari nopeaa suokkia, niin tuntui ettei hevonen ehdi millään.

 

Lähdön jälkeen Odin palautuu nopeasti, seurustellaan katoksella hetken tuttujen kanssa ja sitten kotiin. Ihanaa kun on rata niin lähellä, vartissa ollaan kotona. Suokkipojat kyselevät kovasti missä Unski on ollut, höyrävä hevonen saa kuivaa lointa päälleen ja pääsee jaloittelemaan tarhaan ja syömään. Omistajat saavat pari olutta ja sapuskaa, tulevat kisasuunnitelmat pyörivät puheissa ja tunnelma on optimistinen J

 

Mies oli raveissa mukana kuvaamassa, mutta mitään kuvareportaasia on turha odottaa, ei oikein  otokset onnistuneet. Tässä kuva katokselta lähdön jälkeen, minä ja Teo sekä tuo musta varjo välissä on Nebbenes Odin, kova menijäJ