Meidän suokkipojat ovat olleet yhdessä kylki kyljessä kohta kuusi vuotta, talvella pihatossa ja kesällä laitumella. Lappis oli 8 v meille tullessaan ja tottunut hevoskavereihin, Tony tuli puolivuotiaana varsana suoraan vieroituksesta. Lappis on ollut koko ajan hyvä mutta tiukka johtaja, joka on pitänyt pojan ojennuksessa 24/7. Tony oli oriina 4-vuotiaaksi, ja uskonpa että ilman Lappiksen kurinpitoa se olisi oriina ollut paljon hankalampi.

Viime kesänä meidän pojat saivat ensimmäisen kerran laumaansa kesävieraan, kun isän ravuri tuli heidän kanssaan kesälaitumelle. Lappis pysyi johtajana ja Tony parka joutui pahnanpohjimmaiseksi. Oli huvittavaa seurata kuinka nuoret ruunat kilpailivat johtajan suosiosta ja äikkistelivät toisilleen pomon selän takaa.

Tänä kesänä Odin liittyi porukkaan pari viikkoa ennen muita hevosia. Odinin entisen omistajan mukaan Odin on mielellään laumassa pomo, ja siltä se ensimmäisenä aamuna näyttikin: Odin tuli yksin kauroille ja peruuttelutti muut pois. Tony oli alkupäivät ihan sairaan ihastunut Odiniin, liehakoi tämän ympärillä ja kiljui perään. Lappis puolestaan oli kuin ei olisi Odinia nähnytkään. Pikku hiljaa huomattiin, että Lappis oli ottanut paikkansa lauman johdossa takaisin, ilman tappeluita ilmeisesti, koska mitään pikku nipistyksiä suurempia jälkiä ei näkynyr kenessäkään.

Kun loput kaksi hevosta tulivat, lauman piti taas järjestyä uudestaan. Ekana päivänä vähän vaihdeltiin ryhmiä laitumen kahdella osalla ja lopuksi päästettiin kaikki yhteen. se sujui rauhallisesti, pari kiljahdusta (Tony, kuinka ollakaan) ja pari jalanpolkaisua, sitten vaan ryhmässä laiduntamaan. Kaikki olivat olevinaan tosi cooleja, mutta kantoivat itseään korkeassa ryhdissä ja yrittivät näyttää tosi suurilta ja vahvoilta, vähän niinkuin poikien pullistelua nakkikioskin jonossa :) Lappiksen asemaa ei kuitenkaan uhattu, vaikka muut paikat jäivätkin vähän avoimeksi.

Ruotsalaiset tuntuivat tulevan erinomaisen hyvin toimeen keskenään, naurettiinkin että näyttivät jutskaavan ruotsia. Lappis pysytteli yhä aika etäisenä, eikä ensimmäisinä päivinä halunnut rapsutella muitten kuin Tonyn kanssa ja piti muut loitolla. Tony kierteli uusia laumanjäseniä innostuneena, esitellen orimaisia piirteitä: espanjalaista käyntiä, pystyynnousua, kiljahtelua ym. Toiset hevoset pitivät tätä aika pöljänä käytöksenä, Jojo oli ainut uusista joka oli Tonyn kaveri.

Edellisyönä Tony oli sitten ryhtynyt suoraan toimintaan. Ihmettelin aamulla kun Tony tuli rehvakkaasti portille ja Odin jäi pienemmän aitauksen takaosaan pyörimään. Syykin selvisi pian: Tony oli potkaissut Odinia oikein kunnolla takareiden sisäpuolelle, kintereen yläpuolelle. Siellä oli ilkeän näköinen kipeä haava. Ei muuta kuin lekuri paikalle: onneksi oli pelkkä lihashaava, antibioottia ja terramysiiniä muutama päivä. Todettiin, ettei Tonya ja Odinia voi pitää enää pienellä puolella yhdessä, ovat olleet siellä välillä "laihdutusaitauksessa" kun ovat niin kovia syömämiehiä, ettei jatkuva vihreän syönti ole järkevää. Nytkin Tony kävi aidan takaa irvistelemässä Odinille, mokoma törppö. Sille kävi niin kuin jollekin stalkerille: yhtäkkiä palvonta purkautuu väkivaltaiseksi toiminnaksi. Mietittiin, että se varmaan johtuu sen kokemattomuudesta muitten hevosten kuin Lappiksen kanssa, ei osaa oikein käyttää uhkailua ja voimaa oikeassa suhteessa.

Näyttää siltä tämän lyhyen kokemuksen perusteella, että ruotsalaiset ovat suokkeja sopuisampia ja menevät helposti kimppaan toisten kanssa. Onko niin, että kansat ovat hevosrotujensa kuvia tai päinvastoin? Ruotsalaiset rupattelijat vastaan suomalaiset mörököllit? Ruotsissa hepat tekevät paljon työtä parivaljakossa, täällä vedetään yksin tukkirekeä otsasuoni pullistellen. Mielenkiintoisia ajatuksia :)

.

Lisää laidunkuvia löytyy osoitteesta:
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/29bm7+hels-laitumella-190608.html