Minä ja sisareni Johanna olemme omistaneet yhdessä kaksi suomenhevosruunaa kohta kuuden vuoden ajan. Hevosten kanssa olemme touhuilleet kolmisenkymmentä vuotta, ensin isän ravureitten kanssa ja sitten omien putikoitten kanssa enemmän ratsuhommia; lännenratsastusta ja matkaratsastusta.

Meillä oli molemmilla edessä vapaa kesä, joten Johannan ajatus parin kolmen myyntihevosen ostamisesta omien laidunkavereiksi saavutti meikäläisessäkin nopeasti vastakaikua. Ettei homma olisi liian yksinkertaista, päätimmekin hakea kylmäverisiä Ruotsista. Olen aina ihaillut noita komeita tupsujalkoja, ja nyt saisimme tilaisuuden tutustua niihin lähemmin.

Laitoimme ilmoituksen Hästnettiin ja aloimme odotella innolla vastauksia. Monien yhteydenottojen jälkeen meille oli seuloutunut potentiaalisiksi hevosiksi norjalaissukuinen Odin ja Pohjois-Ruotsin työhevonen Eleganten. Tarkoitus oli hakea hevoset kahden hengen trailerilla kesäkuun alussa.

Kesäkuun alussa suuntasimme siis autolla ja trailerilla Ruotsiin: ensin lautalla Vaasasta Uumajaan ja sitten E4:sta pitkin. Ensin Odinin paikkaa erinäisten harhaanajojen ja muitten hermoja riipivien seikkailujen jälkeen. Hevonen oli tosi kiva ja söpö, käveli koppiin kiltisti ja matkusti rauhallisesti. Elegantenin luona odotti pari yllätystä: hevonen oli huomattavasti suurempi ja komeampi kuin luulimme, lisäksi ei suostunut menemään koppiin. Tai meni koppiin, mutta peruutti samaa vauhtia takaisin. Meillä oli jo kiire lautallekin ja jouduimme tekemään päätöksen, että jätämme hevosen sinne ja tulemme hakemaan sitä myöhemmin kuorma-autolla.

Niinpä tulimme takaisin vain yhden hepan kanssa. Ryhdyimme välittömästi järjestämään Elegantenin kuljetusta. Pahaksi onneksi yksikään Suomeen kuljettava firma ei tuo Pohjois-Ruotsista, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuorma-auton vuokraaminen. Päättelimme siinä, että kuorma-autolla ei kannata vain yhtä hevosta kuljettaa, ja sovimme menevämme katsomaan vielä yhtä ruunaa, 8-vuotiasta Jojoa.

Keskiviikkona 18. kesäkuuta saatiin vihdoin Elegantenkin kyydille. Ihan helposti se ei tosin käynyt, avuksi tarvittiin loppujen lopuksi naapurin traktoria ja paalisaksia. Ne kun tuotiin paikalle, niin hevonen teki muuttopäätöksen ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Siihen saakka oli jäpittänyt lastaussillan edessä ilman mitään aikeita mennä sisälle. Seuraavaksi kuljetusauton nokka kohti Jojoa, koeratsastus ja hevosen osoittauduttua tosi kivaksi lastaus ja kaupanteko. Aamulla 19 kesäkuuta klo 3.00 kuljetus saapui vihdoin perille kesälaitsalle. Jojoa aika lailla jännitti uusi paikka ja aidan takana intoa puhkuvat kaverit, Eleganten oli itse rauhallisuus ja suunnisti heti irti päästyään syömään.